Hän on jalkainen-yksijalkainen

Toinen jalka on viety pois.

Amputoitu.

Hän on sisukas ja urhea kuitenkin.

Hän nousee joka ikinen aamu pediltään ja säntää päivän touhuihinsa.

hän on omatoiminen jalkainen.

Silti hän tarvitsee muita apuja että kaikki toteutuu-ihmekkös tuo.

Mutta hetken mietin asiaa,olen todella onnekas että tunnen hänet.

Muuten en osaisi arvostaa omien jalkojeni merkitystä.

Hän on jalkainen-yksijalkainen mutta rohkeasti hän menee vaan...

Ehkä minulla on ripaus tuota samaa rohkeutta.

Toivon että olisin yhtä sisukas ja luottavainen.

olenhan kaksijalkainen.ja hän on oma äitini.

Arvostan häntä ja autan sen minkä voin,nykyisin tosin vähempi.

Välimatka on kuitenkin vain pieni,mutta silti on vaikeaa mennä...

Olenko huono tytär,sen voi jokainen arvioida.

Olenko tehnyt kaikkeni?

No en,varmaan...

Mikä tämän tarinan opetus oli...

en itseasiassa edes tiedä.

Ehkä olenkin vain liian herkkä tähän kaikkeen nähden.

Häpeä omasta huonommuudestani leviää kulovalkean lailla ylleni.

Hän siellä yksin,minä täällä ja se eikun tiivistyy.se häpeä.