lorujen loppu.

Piste haahuilulle,sanoille valjuille.

Ehkä toiseen juttuun tullaan.

Ja sanat paremmin rullaa.

Pannaan piste tähän

.

ne tarttuvat  kengänpohjaan.

Pakkasen liukastuttamia ovat..

kannan niitä kengissäni eteiseeni.

Halusin eli en,tuon syksyä kotiini.

Nuo keltaisen erisävyiset lehdet.

Salamat välkkyy ja valoja on.

Jotenkin niin luonnonvoimat ovat..mahtavat.

Ukkosella tietää ihminen oman pienuutensa.

Välähdyksiä, ratkeiluja taivaan.

Sitten kuitenkin jossain vaiheessa se kaikki on ohitse.

Jylinä vaimenee,sataa vain ainoastaan.

Sateen loputtua ilmestyy toivo-sateenkaari!

Toivo paremmasta.

se pöristeli ympäriinsä, ämpäriinsä...

Kärppyli hörisi ja pörisi.

Katselin kuinka pesi silmiään, korviaan.

Sitten yks kaks jatkoi se matkaansa.

Avoimesta ikkunasta se lensi pois luotain.

Vilkutin.

kerta kerran jälkeen, ja sitä riittää.

On sitä monenlaista.

On piilossa ja ihan näkyvää, kuuluvaa.

että on pikkuinen sielu.

Mikä tuon tarkoitus lie?

Ja nyt minuun tarttui paha mieli ilkeilystä.

Kirjoitin sen tähän.

Jääköön tähän.

Se oli jättänyt kotelonsa.

Se eli, se lensi

Se ei elänyt kauaa, ehki päivän.

Ajattele ettei sen elämä sen pidempi ole.

Jos sinulla olisi vain päivä elinaikaa...

joutuisit lasien välissä sitkuttamaan ja lentämään hetken.

Ehkä valitsisit sen kotelon.

et jättäisi sitä, vaan jättäisit nousematta.Ehkä..

Minä valitsen elämän.

Kesti minkä kesti.

Elän.

olitpa valmis eli et.

Jälleen se tulla jolkuttelee tänne

meille iloksemme...tai harmiksi...miten vain.

Jokainen ottaa sen miten haluaa.

Minä en ressaa.

Tiedän että ollaan menossa valoa päin.

Valkeaa pölyä.

Pakkasyön jäljiltä.

Näin sen ensimmäisen lumihiutaleen tulevan maahan asti.

Siinä se hetken oli,suli pois ...

Kun katson taivaan roikkuvia pilviä.

Siellä on paljon satamatonta lunta.

Tämä oli alkua,talven.

syksynvärisiä lehtiä

hieman märkiä,hieman liukkaita.

syksynväriset lehdet.

Sinäkin tallot niiden päälle.

huomaamattasi.

Joskus se matto tuntuu liukkaallekkin.

Matossa päävärit;keltainen ja punainen.

Sievinä raitoina.

se kuivankalskea ääni,hyrrr...

selkäpiissä juoksee hiiret.

Se ääni kun avaat kuivan ovesi ja se narisee.

Laita hyvä ihminen saranaan öljyä,voitelua.

Hyrrr...